Aikuisten matkalla

"Sano joku ilmansuunta!"

"Miksi?"

"Sano nyt vain!"

"...Etelä?"

"Ok, se on meidän viikonlopun suunta!"

"Huh, melkein sanon Itä! Onneksi vaihdoin, ennen kun avasin suuni!!😂"

Koska olemme molemmat mieheni kanssa lastemme `päävanhempia` tytöt ovat suurimman osan ajasta meillä myös kesälomalla. Lapset käyvät muutaman viikon välein toisilla vanhemmillaan, aina muutaman päivän ajan, ja harvoin he lähtevät kotoa pois yhtäaikaa. Tämän vuoksi meillä on melkein aina kotona vähintään yksi teini vailla huomiota ja rakkautta.

Meille aukesi tämän kesäloman ainoa teinitön viikonloppu, kun molemmat tytöt olivat yhtäaikaa toisilla vanhemmillaan ja päätimme mieheni kanssa ottaa ekstempore-irtioton arjesta ja aina uudelleen täyttyvästä pyykkivuoresta roadtripin keinoin.

Minulla on ollut jo useamman vuoden unelmana käydä Porvoossa (ja erityisesti Paskakaupassa!), joten lähdimme rakentamaan meidän viikonlopun kestävää roadtrippiä sen ympärille. Halusimme tehdä matkan omalla autolla ja katsellen pikkuteiden maisemia moottoritien sijaan. Halusimme, että matka ei olisi liian suunniteltu, vaan sitä voitaisiin tehdä rauhassa ja suunnitelmasta voitaisiin poiketa tarvittaessa. Ajatus oli tutustua Suomeen, toisiimme ja vain nauttia matkasta ilman iänikuista "joko ollaan perillä?"-mantraa.

Lähdimme matkaan Kuopiosta ensin kohti Lahtea. Ajoimme reittiä Jämsä - Kuhmoinen - Vääksy. Halusimme ajaa pienempiä teitä ja hakea reittejä, missä ei aiemmin olla vielä ajettu (mikä on hieman haastavaa mieheni rekka-autoilu historian vuoksi). Ihastelimme Suomen kaunista luontoa, vilja- ja rypsipeltojen paljoutta ja nautimme toistemme seurasta. Kuinka ihana on matkustaa ihminen rinnallaan, jonka kanssa hiljaisetkin hetket ovat mukavia eikä lainkaan kiusallisia!

Lahdesta meidän oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus ajaa Hollolaan katsomaan Kiikunlähdettä, mutta internetin ihmeellinen maailma osasi kertoa meille, että huonosti käyttäytyvät ja luontoa arvostamattomat retkeilijät ovat miltei tuhonneet koko Kiikunlähteen ympäristön, minkä vuoksi lähteen ympärillä maata omistavat ihmiset ovat vetäneet rajoilleen piikkilanka-aitaa ja "yksityisalue"-kylttejä. Lähdettä pääsee ihastelemaan pieneltä, noin neljän neliön kokoiselta tasanteelta.

Tämä tieto söi hieman intoa mennä Kiikunlähteelle ja Lahteen saapuessa sunnitelma vaihtuikin lennosta, kun minä vanhan liiton fanina muistin, että Lahdessa sijaitsee Apulandia - tuo Apulanta-bändin historiaan pureutuva museo ja kahvila. Ja voi sitä riemua ja kirkunaa, kun mies suostui suunnitelman vaihtoon muitta mutkitta (taas yksi syy rakastaa häntä vielä enemmän!).

Käänsimme siis auton keulan kohti Apulandiaa. Ja voi, kuinka nostalginen paikka se olikaan kaikkine valokuvine, tarinoineen, julisteineen ja fanikirjeineen. Kyllä tämän vanhan fanin sydän värisi ja mieli lensi 2000-luvun alkuun, mistä oma teiniaikainen fanitukseni alkoi. Myös mieheni - vaikkei kyseisen bändin musiikista niin ole aiemmin piitannut, piti kovasti paikasta. Museokierroksen ja nostalgisoinnin jälkeen joimme vielä Apulanta-kahvit ja jätimme omat puumerkkimme kahvilan rakenteisiin.

Lahdesta ajoimme suoraan Poriin käyttäen jälleen pienempiä teitä. Askolassa mieheni bongasi tienvarsikyltin, missä kerrottiin alueella sijaitsevan hiidenkirnuja. Hän ehti lausua ääneen "pitäisikö käydä kats..." kun minä kirkaisin "JOOO! En ole ikinä nähnyt niitä muualla kuin maantiedonkirjassa!". Ja niin pysähdyimme jälleen. Pysähdys oli senkin suhteen oikein hyvä, koska olimme ajaneet jo usean sata kilometriä, selkä ja jalat kaipasivat liikuntaa (vanhukset - HAH!).

Kirnuille päästäksemme meidän piti kulkea luontopolkuja pieni matka (noin 300 m). Kirnut sijaitsivat jyrkässä kalliorinteessä, minne retkeilijöitä varten oli rakennettu portaat kaiteineen. Hiidenkirnut olivat kyllä upeita luonnon muokkaamia taideteoksia - joskin ne hieman näyttivät myös pelottavilta minun mielestäni. Tällaisena somehaukkana oli koko ajan pelko perseessä, että puhelin putoaa moiseen onkaloon ja voin heittää hyvästit kaikelle elämälleni... surullista - tiedän!

Hiidenkirnuilta kuljimme takaisin autolle reitkeilyyn tarkoitettua metsäpolkua pitkin, mikä kulki upeiden valtavien kallioiden tyvessä. Sää oli oikein kuuma ja miltein trooppinen. Itikat ja paarmat söivät meidän sääret, mutta tämä stoppi oli kaiken vaivan arvoinen!

Hiidenkirnujen jälkeen ajoimme kohteeseemme Porvooseen. Olimme varanneet Porvoon Haikkoosta elämämme ensimmäisen kerran AirBnB-majoituksen. Majoitus jännitti alkuun, että kuinka kaikki sujuu, sillä majoittaja tulee nukkumaan samassa rakennuksessa kanssamme, mutta kaikki meni kuin vettä vain ja majoittaja oli super mukava!

Veimme tavaramme yöpaikkaamme ja lähdimme kiertelemään Vanhaan Porvooseen. Ai että kuinka KAUNIS voikaan olla kaupunki! Olen niin usein käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa, mutten koskaan ole oivaltanut, kuinka kauniita vanhoja kaupunkeja meillä täällä Suomessakin on! Ihmiset  olivat iloisia ja hymyileviä sekä aidosti uteliaita siitä, keitä olemme ja mistä tulemme. Ravintolat ja terassit pursusivat nauravia ja kesäillasta nauttivia ihmisiä, ilmassa tuoksui ruoka ja näyteikkunoissa oli esillä mitä kauniimpia tuotteita aina käsintehdystä saippuasta design keramiikkaan. Kaikki oli kuin romanttisesta elokuvasta.

Söimme alkupalaksi Vanhan Porvoon jäätelötehtaan käsintehtyä jäätelöä jäätelokioskista. Kolme nuorta myyjää suosittelivat omia suosikkimakujaan, minkä vuoksi itse päädyin valitsemaan kirsikan makuisen pallon ja mieheni paahdetun mantelin. Ja siis WAU! Ei todellakaan mitään esanssi-kirsikkaa vaan ihan oikeaa raikasta kirsikkaa. Vieläkin hymyilyttää pelkkä ajatus, kuinka hyvää jäätelö tuli nautittua.

Kävimme ihastelemassa Porvoon jokea, kävelimme käsikädessä jokirantaa ja kuuntelimme ihmisiä puhumassa ruotsia. Tiesitkö muuten, että Porvoossa melko ytimessä sijaitsee laskettelukeskus?! En minäkään! Se  oli vänkä näky!

Poikkesimme vielä uudestaan Vanhaan Porvooseen kirkon mäelle ja kävimme syömässä kevyen iltapalan ravintola Salt:ssa. Iltapalamme sisälsi Grillattuja Jättirapuja sekä artesaanileipävalikoiman. Kylkeen lasi valkoviiniä ja miehelleni lasi paikallisen panimon olutta. Kyllä sielu lepäsi siinä hetkessä!

Illalla vielä ajoimme Emäsaaren kärkeen leirintäalueelle, otimme Lidlistä ostetut mansikat mukaan ja menimme syömään ne meren rannalle. Meren suolainen tuoksu, pastellinsävyinen taivas, mansikat ja veden liplatus - tuntui oikeasti siltä, että nyt ollaan lomalla.

Aamulla söimme aamiaisen, ajoimme Porvoossa sijaitsevaan Paskakauppaan shoppailemaan itsellemme ja teineillemme tuliaisia ja käänsimme auton keulan kohti seuraavaa etappia, eli Loviisaa. Matkan taitoimme jälleen pienempää reittiä maisemia ihailleen.

Loviisa on itselleni merkittävä paikka, sillä isäni on nuoruusvuosinaan ollut siellä rakentamassa yndinvoimalaa. Loviisa on mainittu hänen nuoruusseikkailuissaan pieni veikeä virne suupielessä moneen otteeseen ja olen aina halunnut päästä näkemään, että mistä isäni seikkailut juontavat juurensa?

Mieheni on käynyt Loviisassa kerran aiemmin ja hän piti kaupunkimiljööstä kovasti. Enkä lainkaan ihmettele, että miksi! Jälleen niin kaunis ja tunnelmallinen paikka! Vanhaa historiallista kaupunkia ja merenrantaa. Pääsimme myös uimaan mereen, mikä viilensi ihanasti paahtavassa helteessä. Siellä laiturilla istuessa sitä taas kerran vain nautti. Nautti tuulesta ja meren tuoksusta. Nautti kiireettömyydestä. Nautti ihanasta seurasta, siitä että siinä rinnalla on ihminen joka osaa nauttia samoista pienistä asioista kuin itse. Että rinnalla on joku jakamassa sen tunteen.

Loviisasta ajoimme Kouvostoliittoon, eli Kouvolaan. Sieltä varasimme huoneen Sokos Hotel Vaakunasta. Korotimme varaustamme hieman, jotta saimme huoneeseemme kylpyammeen. Kävimme syömässä hotellin omassa Frans & Rose -ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen ja sulkeuduimme huoneeseemme kylvyn hemmoteltavaksi ja elokuvaa katsomaan (oikein porsasteltiin ja ostettiin ennen hotellille tuloa ABC:lta iltaa varten irtokarkkia). Ilmastoitu huone, valkoiset puhtaat petivaatteet, kylpy, leffa ja hyvä seura - voiko sitä ihminen muuta kaivata? Mietimme, että pitäisikö tässä olla aktiivinen ja lähteä vielä kävelemään Kouvolaan, mutta ei - me oltiin nauttimassa lomasta, silloin ei pidä tai täydy tehdä mitään. Riittää että on vain. Ja mehän vaan olimme. Aamulla vielä monipuolinen hotellin aamiainen vatsaan ja matka kohti kotia.

Aina ei tarvitse matkustaa lämpimään maahan pois Suomesta nauttimaan lomasta. Aina ei tarvitse olla poissa viikkoa tai kahta. Ihan pieni irtiotto arjesta riittää nollaamaan joskus tämän oravanpyörän. Suomi on pullollaan todella upeita paikkoja, kauniita katuja, herkullisia tuoksuja ja huumaavia makuja. 

Aion sanoa tästä lähtien useammin `Kyllä` Suomi-matkailulle! 

Mikä on sinun lempi paikkasi Suomessa?

Onnelliset teinit tuliaissukkiensa kanssa
(sukat ostettu paskakaupasta)

-Minna-