Sain suuren kunnian toimia hyvän ystäväni kaasona hänen häissään. Häitä on järjestelty koko kevät - on vietetty polttareita perinteisin menoin ja on istuttu iltaa kaasojen, bestmanien ja avioituvan parin kanssa suunnitellen hääohjelmaa, asuja, menua ym. 
Viime viikonloppuna oli vihdoin H-hetki ja ystävä pariskuntani sanoi toisilleen "Tahdon".
Kun hääjuhla lähestyi, tajusimme puolisoni kanssa, että juhla osuu lauantaille, jolloin meidän molemmat tytöt ovat kotona kanssamme. Ensimmäinen ajatus oli alkaa etsiä heille yöpaikkaa mummolaan/ukkilaan tai toisille vanhemmille, mutta sitten mieleeni tuli, että olisiko nyt kuitenkin aika kokeilla kotona yksin (tai tässä tapauksessa kaksin) oloa? Tiesimme, että olemme häissä liikenteessä autolla, ja että olemme tulossa kotiin puolen yön aikoihin, eli vielä ei tarvitsisi olla yötä ilman meitä.
Kumpikaan tytöistämme ei ole aiemmin ollut koko päivää yksin kotona, muutaman tunnin pätkiä toki. Kuitenkin he ovat erityisesti yhteen muuttomme jälkeen yhdessä toisiaan tukien itsenäistyneet valtavasti ja yleistä reippautta on ollut havaittavissa molemmissa tytöissä. Lisäksi he ovat hitsautuneet eri persoonallisuuksista huolimatta jo kuin oikeiksi sisaruksiksi kaikkine draamoineen ja härkkimisine, ja heidän yhteiseen olemiseen voi näin vahempana avoimin mielin luottaa.
Kysyimme siis neitosilta, että mitä he olisivat mieltä siitä, että he olisivat lauantain keskenään kotona sillä välin, kun me käymme juhlimassa häät. Tytöt pohtivat asiaa hetken itsenäisesti sekä yhdessä ja ilmoittivat, että tämä kyllä sopii heille.
Tyttöjen kanssa käytiin läpi meidän aikuisten päivän aikataulu ja he suunnittelivat myös omille puuhilleen aikataulun. Lisäksi annoimme heille rahaa ruokaan sekä muuhun `humputteluun`. Teimme heillä myös selväksi, että meidät tavoittaa koko ajan puolisoni puhelimesta, jos jokin hätä tulee.
Itse lähdin hääparin avuksi jo ennen puoltapäivää ja mieheni tuli perässä kahden aikaan. Kotiin tulimme noin puoli yksi yöllä. Vastassa ovella meitä oli kaksi pirteää, suihkun raikasta ja hampaat reippaasti pessyttä teiniä, suurin iloisin halauksin.
Tytöt olivat käyneet päivällä yhdessä kaupungilla ostamassa viikonloppuherkkuja sekä lähi pizzeriasta pizzaa. Kotona oli katsottu elokuvia ja ulkoilutettu kissaa. Riitoja tai erimielisyyksiä ei ollut tullut vastaan.
Kieltämättä koti näytti siltä, että siellä oli kaksi teiniä pitäneet keskenään sokeriöveri Käty-bileitä kaikkine pizzalaatikoineen ja karkkipapereineen. Tunnelma oli kuitenkin lämmin. Tytöt kertoivat yksityiskohtaisesti, mitä he olivat puuhanneet ja missäkin järjestyksessä. Sitten vielä meidän vanhempien piti kertoa, että mitä me olimme tehneet ja mitä kaikkea häissä oli tapahtunut.
Seuraavana päivänä kyselin vielä nuorimmaiselta, että miltä päivä oli tuntunut ilman vanhempia? Pelottiko? Jännittikö? Oliko kivaa? Miltä ilta tuntui? Olisiko hän voinut kuvitella olevansa yötä kotona ilman vanhempia?
Neiti sanoi, että päivä oli tuntunut oikein hyvältä ja että jos me emme olisi tulleet kotiin yhteen mennessä, he olisivat menneet omatoimisesti nukkumaan.
Näin vain ne nuoret kasvavat. En olisi uskonut, että vielä tämäkin päivä koittaa, että meille vanhemmille tosiaan tulee vapaus joskus silloin tällöin ottaa itsellemme pieni pala omaa aikaa ja lapset kyllä pärjää sen hetken keskenään ilman, että mitään raajoja katkeaa.
Tämä oli taas pieni askel elämässä, mutta suuri askel tässä hetkessä.
Upean kuvan meistä otti Jenna Mattjus (@jennakaan)
-Minna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti